Koirankasvattajan tähtihetkiä vietettiin täällä tiistaina :).
Meidän Ukosta tuli kaksoisvalio, eli Ukko saavutti viimeisen
käyttövalion arvoon oikeuttavan koetuloksen hirvenhaukkukokeessa.
Aikaisemmin Ukko on saavuttanut suomen muotovalion arvon
näyttelyissä. Kun koira on saavuttanut valion arvot, sekä näyttely että
koe puolella, puhutaan kaksoisvaliosta. Niin ylpeä tästä pojasta <3,
FI KVA FI MVA Lumikallion Ukko.
Nämä ovat tosiaan näitä koiraharrastajan tähtihetkiä, joista haluaa kyllä
tosissaan ottaa ilon irti. Kaikki se työ ja yrittäminen palkitaan. Kaikki
ne hetket, kun kyseenalaistat koko tekemisen, saa merkityksen. Kaikki
ne sateessa ja pimeässä tarvotut kilometrit tuovat tulosta. Kaikki ne toistot,
kehumiset ja rapsutukset maksetaan takaisin. Kaikki se, mitä olet koiran
kanssa syntymästä asti tehnyt, kulminoituu tähän hetkeen minkä olet
tavoitteeksi asettanut. Kyllä siitä saa tai oikeastaan pitääkin silloin iloita
ja kunnolla.
Meillä mieheni harrastaa metsästystä ja käy kokeissa. Ollaan todettu,
että näyttelyissäkin kehä hommat sopii paremmin hänelle. Häärin siellä
taustalla mukana jokapäiväisissä toimissa, niitä ei kyllä sovi ollenkaan
väheksyä, siellä se pohja tehdään ja koiran luottamus ansaitaan. Liian
paljon on vielä koiria jotka napataan suoraan häkistä mukaan näyttelyyn
tai kokeeseen, sitten todetaan, että onpa huono koira kun ei toimi. Sanoisin,
että onpa huono isäntä/emäntä joka ei ymmärrä, että koira vaatii paljon
treenaamista ja kontaktointia perheeseen ennen kuin siltä voi mitään
vaatiakkaan. Ei auta, että koe/näyttelypäivän aamuna annat muutaman
rapsutuksen ja lässytät ihanasti (jos sitäkään). Koira pitää ottaa osaksi
perhettä ja se ansaitsee huomiota joka ikinen päivä. Jos ei pysty sitä
antamaan, kannattaa miettiä olisiko jossakin muussa perheessä parempi
paikka koirallesi. Ei voi vaatia, jos ei mitään annakkaan!
No niin, täällä jatketaan iloitsemista ja sitten suunnataan kohti seuraavia
haasteita ja suunnitelmia koirien kanssa.