Biker

Huomenna on jo elokuu, heinäkuu meni hujauksessa. Tässä vaiheessa, oli keli 

mikä hyvänsä, mielessä alkaa pyöriä jo syksyn tyylit ja värit. Takki juttuja olen 

miettinyt, pitäisikö hankkia jotain uutta vai mennäänkö vanhoilla. Tämä 

nahkainen biker on vanha ja edelleen tosi hyvässä kunnossa. Se on ollut 

suosikkini monta vuotta, sitä pystyy yhdistellä monenlaisiin alaosiin 

ja mekkoihin. Miten teillä, onko syksyn takki asiat jo hoidossa vai pitääkö

suunnata ostoksille? :)

Mustikkapiirakka

Mustikkaa, mustikkaa, mustikkaa, sitä on nyt metsä pullollaan. Mahtavaa, sieltä vaan 

poimimaan ja piirakkaa tekemään. Tästä tuli hyvää, vaikka itse sanonkin :). 

Tykkään, että marjoja on runsaasti ja pohja ei saa olla liian makea. 

Ohje piirakkaan lopussa.

Pohja

100 g voita

1/2 dl ruokokidesokeria

1 muna

2 rkl turkkilaista jogurttia

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

Päälle

mustikoita 

ruokokidesokeria

- vaahdota sokeri ja pehmeä voi

- sekoita joukkoon muna ja jogurtti

- sekoita keskenään kuivat aineet ja
sekoita lopuksi taikinaan 

- painele taikina voidellun vuoan pohjalle

tai käytä irtopohjavuokaa (24cm)

- sekoita mustikat ja ruokokidesokeri,

laita seos taikinan päälle

- uuni 200 astetta, noin 30-35 min.

Nauti esim. vaniljajäätelön kanssa.

Marbella

Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa, siitä oli meidän reissu tehty. Hiki valui norona pitkin selkää ja

vesipullo toisensa jälkeen tyhjeni huomaamatta. Jäätelöä ja valkoviiniä kului luvattoman paljon,

iltaisin yritettiin jättää kalorit uima-altaaseen. Voi miten mukavaa onkaan palata lomamuistoihin

yhä uudelleen. Kamerasta löytyi vielä muutama kuva pikavisiitiltä Marbellasta, käytiin 

mm. rannalla ja syötiin jäätelöä (yllättävää), riippuliitäjä on ihan joku muu kuin minä :). 

No niin tähän päivään, missä se luvattu aurinko on?? Marbellassa varmaan.

Mini cupcakes

Tein eilen söpöjä minikuppikakkuja, käytin samaa gluteenitonta ohjetta mitä olen aikaisemminkin 

käyttänyt, linkki reseptiin. Väliin ja päälle pursotin vaniljatuorejuustoa, koristeeksi mustikkaa :).

Kokeilin joskus tehdä näitä niin, että laitoin taikinaankin mustikkaa, toimi hyvin. Täällä on tänään

sadepäivä, taas.. Netflix ja Orange Is the New Black kutsuu, oletteko te katsoneet sarjaa? 

Kuppi nurin

Enää ei saa valittaa. Mistään. Koskaan. Nyt on trendikästä olla yltiöpositiivinen.

Vaikka pää hajoaisi, niin siinäkin on jotakin hyvää, jonkun mielestä. Itseäni on

alkanut ärsyttää ihmiset jotka valittavat siitä, että kaikki koko ajan valittaa. Koen olevani 

todella positiivinen ihminen ja mottoni onkin, ilon kautta! Silti minä ainakin välillä valitan, 

kyllä, oikein paatoksella paasaan jostakin ihan vähäpätöisestä asiasta, millä ei ole mitään 

merkitystä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi laajemmin ja ymmärtäisi sitä kuinka hyvin

asiat meillä täällä on. Mielestäni se vain kuuluu normaaliin arkeen, että välillä kuppi 

menee nurin ja tulee valitettua. Joissakin asioissa ei ole mitään hyvää. 

Elämä on sellaista ja se pitää vain hyväksyä. 

Luotan kyllä positiiviseen energiaan, eikä mikään ole raskaampaa, kuin ihmiset joilla sitä

ei ole lainkaan. Positiivisella ajattelulla voi todellakin päästä pitkälle. Peräänkuulutan 

tässäkin asiassa kultaista keskitietä. Jos joskus valitat jostakin, se ei tee sinusta negatiivista 

ihmistä. Tuo paasaus valittamisesta saa minutkin nyt valittamaan, kauhea kierre ;).

Asioissa, niin hyvissä kuin huonoissa, pitää mennä eteenpäin. Siihen hetkelliseen

huonoon fiilikseen ei saa jäädä jumiin. 

Tunnustan, että en ole niitä ihmisiä jotka

heräävät aamuisin pirteinä, iloisina ja positiivisinä uuteen päivään. Että ennen seitsemää

olisi jo leivottu sämpylät ja käyty vähintään 10 km.n juoksulenkillä. Tunnustan myös sen, että

tunnen kateutta tuollaisia ihmisiä kohtaan. Kun itse herään päivään ja katson peiliin, näen 

turvonneen naaman ja takkuisen tukan toivon, että saisin mennä takaisin sänkyyn. 

Olen aamuisin äreä ja parhaat aamuni ovatkin niitä kun saan olla rauhassa. Kyllä se päivä 

sitten siitä lähtee käyntiin, kun on puurot syöty ja kahvit juotu. Positiivisesti. 

Aamulenkillekkö, nou! Olen yrittänyt sitä monia kertoja, mutta ei, se ei vain ole juttuni.

Tunnustan myös, että en ole niitä ihmisiä jotka harrastavat ryhmäjumppaa tai käyvät 

ilosesti zumpaamassa. Aivan liian positiivistä meininkiä minulle. Olen niitä ihmisiä 

jotka menevät mielummin yksin suolle kuluneissa trikoissa ja huutavat p*******tä 

kun ovat uponneet polvia myöten mutaan. Valita, jos siltä tuntuu. 

Ei tämä maailma siihen kaadu.

Lempihousut

Ostin reissusta tuollaiset kuviolliset housut, niistä on tullut lempihousuni.

Ne on aamuhousut, päivähousut, iltahousut. Ne on arkihousut, 

työhousut, juhlahousut. Ne on sandaalihousut, tennarihousut, 

korkkarihousut. Siis täydelliset housut! Ei kiristä, ei purista, eikä

ole kuumat. Jep, näissä housuissa siis viikonloppuja!

Takaterassin kelluvat neilikat

Meidän takaterassi on oikein rauhan tyyssija. Tonttimme rajoittuu puisto-

alueeseen, seurana siis todellakin on vain lintujen laulua ja sinne tänne 

loikkivia oravia. Jostain kuuluu trampoliinin tasainen narina ja lasten 

ilon kiljahduksia. Joskus ei kuulu mitään, ei yhtään mitään muuta kuin 

lehtien havinaa. Kaikki minut tuntevat tietävät, että minussa asuu pienen 

pieni (välillä vähän vähemmän pieni) erakko. Nautin olla toisinaan yksin, 

miettiä ja pohtia maailman ihmeellisyyksiä. Tuo terassi on oikein oiva 

paikka siihen, jos kelit vain sallii. Illan tullen, kun kaikki jo nukkuu,

voi vaihtaa kahvin viiniin ja miettiä vielä syvällisempiä. Eikö ole muuten 

aika hauskat nuo kelluvat neilikat maljakossa?

Los Pacos

Asuimme matkalla rauhallisella Los Pacosin alueella, joka oli kävelymatkan

 päässä Los Bolichesta ja keskustaan pääsi kätevästi bussilla. Osa kuvista on 

näkymää takapihaltamme ja muut kylältä.  Kuvien kautta on niin kiva päästä 

lomatunnelmiin yhä uudestaan :). Täällä aloitellaan viikonloppua flunssan 

kourissa. Ulkona paistaa ihanasti aurinko, mutta tällä hetkellä kutsuvampi 

on kyllä sohva ja Netflix :).  

Los Boliches

Ihastuin reissussa viehättävään Los Bolishesiin Fuengirolassa. Ihania kapeita kujia 

täynnä ravintoloita, pikku kauppoja ja kioskeja. Ranta oli paljon rauhallisempi siellä 

kuin keskustan rannat. Alla olevat kuvat ovatkin pääasiassa siltä alueelta. 

Pari kuvaa on kauniilta Constitucionin aukiolta, mitä ympäröivät myös idylliset pikku kadut.

Siellä on myös kaupungin kirkko. Tässä muutama kuva, toivottavasti niistä välittyy se

kuumuus mikä siellä vallitsi :). Täällä kun tuo lämpötila on nyt kylmempi kuin Siperiassa ;),

(luin juuri iltapäivälehdestä otsikon).

 

Bioparc osa3

No niin, vielä tulee yksi postaus eläimistä :). Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa,

näin se on. Ensimmäisissä kuvissa esittäytyy hurmaava oranki. Hänellä oli kyllä ystä-

väkin, mutta yhteiskuva ei oikein onnistunut. Alemmassa kuvassa on komodonvaraani 

ja alimmassa karhukissa, joka vietti siestaa :).

Simpanssit  olivat aivan mahtavan veikeitä. Pitivät välillä torikokouksia ja innostuivat oikein kunnolla riehumaan. Alempana nukkuu gueretsa ja niiden kanssa samassa aitauksessa olivat

kääpiömarakatit. Siellä oli pieni vauvamarakattikin, ai miten suloinen :). Alimmassa kuvassa gibbonit.

 

Tarhassa kasvoi valtava apinanleipäpuu, tässä kuvassa siitä näkyy hieman 

yläosaa.