Enää ei saa valittaa. Mistään. Koskaan. Nyt on trendikästä olla yltiöpositiivinen.
Vaikka pää hajoaisi, niin siinäkin on jotakin hyvää, jonkun mielestä. Itseäni on
alkanut ärsyttää ihmiset jotka valittavat siitä, että kaikki koko ajan valittaa. Koen olevani
todella positiivinen ihminen ja mottoni onkin, ilon kautta! Silti minä ainakin välillä valitan,
kyllä, oikein paatoksella paasaan jostakin ihan vähäpätöisestä asiasta, millä ei ole mitään
merkitystä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi laajemmin ja ymmärtäisi sitä kuinka hyvin
asiat meillä täällä on. Mielestäni se vain kuuluu normaaliin arkeen, että välillä kuppi
menee nurin ja tulee valitettua. Joissakin asioissa ei ole mitään hyvää.
Elämä on sellaista ja se pitää vain hyväksyä.
Luotan kyllä positiiviseen energiaan, eikä mikään ole raskaampaa, kuin ihmiset joilla sitä
ei ole lainkaan. Positiivisella ajattelulla voi todellakin päästä pitkälle. Peräänkuulutan
tässäkin asiassa kultaista keskitietä. Jos joskus valitat jostakin, se ei tee sinusta negatiivista
ihmistä. Tuo paasaus valittamisesta saa minutkin nyt valittamaan, kauhea kierre ;).
Asioissa, niin hyvissä kuin huonoissa, pitää mennä eteenpäin. Siihen hetkelliseen
huonoon fiilikseen ei saa jäädä jumiin.
Tunnustan, että en ole niitä ihmisiä jotka
heräävät aamuisin pirteinä, iloisina ja positiivisinä uuteen päivään. Että ennen seitsemää
olisi jo leivottu sämpylät ja käyty vähintään 10 km.n juoksulenkillä. Tunnustan myös sen, että
tunnen kateutta tuollaisia ihmisiä kohtaan. Kun itse herään päivään ja katson peiliin, näen
turvonneen naaman ja takkuisen tukan toivon, että saisin mennä takaisin sänkyyn.
Olen aamuisin äreä ja parhaat aamuni ovatkin niitä kun saan olla rauhassa. Kyllä se päivä
sitten siitä lähtee käyntiin, kun on puurot syöty ja kahvit juotu. Positiivisesti.
Aamulenkillekkö, nou! Olen yrittänyt sitä monia kertoja, mutta ei, se ei vain ole juttuni.
Tunnustan myös, että en ole niitä ihmisiä jotka harrastavat ryhmäjumppaa tai käyvät
ilosesti zumpaamassa. Aivan liian positiivistä meininkiä minulle. Olen niitä ihmisiä
jotka menevät mielummin yksin suolle kuluneissa trikoissa ja huutavat p*******tä
kun ovat uponneet polvia myöten mutaan. Valita, jos siltä tuntuu.
Ei tämä maailma siihen kaadu.
Ei kommentteja