Puutarhapostausta tähän väliin, on kiva suunnitella kaikkea uutta puutarhaan, jotain suunnitelmia onkin tarkoitus toteuttaa loppukesän aikana ja jotain jää tehtäväksi ensi kevääseen. Tämän postauksen aihe on toteutettu jo vuosia sitten, pidän tuosta huolettomasta kivirinteestä vuosi vuodelta yhä enemmän.
Meidän talo on rakennettu kallion päälle, sekä talon että autokatoksen alta on pitänyt aikoinaan räjäyttää kalliota pois. Tontille onkin muodostunut alapiha missä on autokatos, sekä yläpiha mistä taas löytyy talo, saunarakennus ja vaja. Kallioiselle tontille sopii mielestäni kivet ja niitä onkin meillä vähän joka puolella puutarhassa.
Alapihalla sijaitsevan autokatoksen vieressä oleva kallio jäi räjäytyksen jäljiltä alaosasta ehjäksi ja yläosasta rikkonaiseksi. Kallion yläpuolella sijaitsevalle alueelle on laitettu multaa ja siihen on tehty nurmikko. Haasteena oli, että miten saada räjäytetyn kallion yläosa rakennettua niin, että se tukee yläpuolella olevaa multaa ja se olisi vielä mahdollisimman luonnollinen jatke ehjälle alaosalle.
Rinteestä haluttiin lisäksi helppohoitoinen, ratkaisuna keksimme tuollaisen puolivillin kivi/kalliorinteen. Räjäytettyä kiveä tontilla oli omasta takaa, joten keräsimme eri kokoisia kivenmurikoita ehjän kallion yläosaan mullan peitteeksi. Kivet asettuivatkin aika luontevasti rinteen yläosaan ja ovat pysyneet hyvin paikoillaan.
Halusimme rinteen yläosaan jotain roikkuva oksaista pensasta ja siihen valittiin hurmehappomarjat. Hurmehappomarjat olen leikannut alas pari kertaa ja yleensä huhtikuulla leikkaan niistä huonot oksat pois. Niissä parasta on tuo kaunis väri ja roikkuvat oksat, miinuksena oksien piikikkyys. Istutin rinteen alkupäähän tuivioita ja ne ovatkin osoittautuneet oikein helpoiksi tällaiseen paikkaan. Tuiviot sietävät myös hyvin leikkaamista.
Tuivioiden alapuolella kasvaa
kuunliljoja ja
rentoakankaalta (rönsyakankaali). Pidän kuunliljoissa erityisesti noista lehdistä. Rentoakankaali sopii väriltään hyvin hurmehappomarjojen lehtien väriin, se on todella helppohoitoinen ja helposti leviävä maanpeitekasvi.
Suikeroalpi sopii hyvin peittokasviksi kivirinteeseen, se on kestävä ja hoitoa vaatimaton kasvi. Tällaisessa puolivarjoisessa paikassa se ei kuki runsaasti, mutta lehdistö on runsaampi ja vehreämpi kuin runsaassa valossa.
Kotkansiipeä ja
sammalta kasvaa luonnostaan rinteessä, olen antanut niiden vapaasti kasvaa, koska ne sopivat mielestäni hyvin tuohon kokonaisuuteen.
Rinteen yläpuolella olevalla nurmikolla on iso
vaahtera ja yksi iso kivi. Ripustin vaahteraan roikkumaan aurinkokennovalaisimet, ne hohtavat kivasti illan pimetessä. Muutaman euron valaisimet on jo kolmatta kesää käytössä ja toimivat edelleen, aika edullisia piristyksiä puutarhaan tällaiset valaisimet. :)
Kiven ympärillä on valkokartiokuuset ja perennoja. Tällä hetkellä kukkii jättipoimulehti, siinä on kaunis hento kukka ja näyttävä lehti. Taustalla näkyvät "tikapuut" on myskimalvaa varten, mutta jostakin kumman syystä meillä ei tänä kesänä ole myskimalvasta kuin pienen pienet vihreät alut. Katsotaan tulisiko sieltä ensi kesänä vähän runsaampaa kasvustoa.
Rinteen yläosassa on myös
sembramänty, typistän sen vuosikasvuja joka vuosi, näin se pysyy pienenä ja tuuheana. Vaahteran takana näkyvä puusto on luonnontilassa olevaa tonttia.
Tämä
puolivilli kivirinne on helppohoitoinen, olen ainoastaan haravoinut sen keväällä vaahteranlehdistä, leikannut hurmehappomarjoista ja tuivioista huonot oksat pois, sekä typistänyt kesäkuulla sembramännyn vuosikasvuja. Taisin heittää myös jossakin vaiheessa hieman kanankakka-merilevää kuunliljoille. :)
Kuullaan taas!
-Outi-
